Pelargonit
Pelargonia on siirtynyt mummon ikkunalta parvekeruukkujen tyylikkääksi kausikukaksi.
Kestävät ja helppohoitoiset pelargonit sopivat parvekelaatikoihin, ruukkuihin ja kukkapenkin reunuskasviksi. Useat pelargonit kukkivat toukokuusta pitkälle syksyyn.
Tuttujen punaisten, vaaleanpunaisten ja valkoisten vyöhykepelargonien lisäksi on muun muassa tähti-, riippa-, miniatyyri-, enkeli- ja jalopelargoneja. Tuoksupelargonioiden lehdet saattavat tuoksua sitruunalta tai piparmintulta. Näyttäviä ja viehättäviä lajikkeita on niin runsaasti, että pelargoneista saa kiehtovan keräilykohteen.
Monivuotista pelargonia kasvatetaan nykyisin usein yksivuotisena. Aiemmin oli tavallista säilyttää kasvit talven yli viileässä, mutta nykyisissä asunnoissa on harvoin sopivaa tilaa.
Pelargonin hoito vuoden ympäri
Totuttele pelargonit toukokuussa vähitellen ulkoilmaan ja siirrä kokonaan ulos vasta kun yöhalloista ei ole vaaraa. Varo alkuun suoraa auringonpaistetta.
Kastele kesällä säännöllisesti ja lannoita mieluiten jokaisella kastelukerralla. Muista kuitenkin, että pelargonit kestävät paremmin pientä kuivahtamista kuin liiallista kastelua.
Poista kuihtuneet kukat ja lehdet. Kuihtunut kukinto tai lehti naksahtaa helposti poikki, kun taivutat sitä kevyesti.
Siirrä paahtavalla helteellä varjoisaan ja sateella suojaisaan paikkaan.
Vähennä syksyllä lannoitusta ja hallojen uhatessa siirrä kasvit sisälle.
Säilytä pelargonit talvella lepokauden aikana valoisassa ja viileässä, noin 5-10 asteen lämpötilassa. Mitä pimeämpi säilytyspaikka on, sitä viileämpi sen pitää olla. Kastele harvakseltaan – märkyys tappaa kasvin. Ennen talvilepoa poista kukat ja nuput, koska ne vievät runsaasti ravinteita.
Useat lajikkeet saa kukkimaan talvellakin, jos valoa ja lämpöä on riittävästi. Silloin myös kastelusta ja lannoituksesta on huolehdittava.
Kevään tullessa istuta kasvit uudelleen ja lisää kastelua vähitellen. Leikkaa venähtäneet versot, joista saat uusia pistokkaita. Aloita lannoittaminen, kun kasvu on kunnolla päässyt vauhtiin.
Suurikukkaiset jalopelargonit ovat hoidon suhteen hieman muita vaativampia. Ne tarvitsevat enemmän vettä ja sateelta suojatun kasvupaikan. Kukinnan jälkeen kukinto poistetaan. Näin saadaan kasvi ehkä kukkimaan uudelleen. Leikkaus tehdään syksyllä ja valoisan ja viileän talvehtimispaikan lämpötilan tulisi olla noin 5-15 astetta.
Tähtipelargonit tunnistaa liuskaisista, jonkin verran tähteä muistuttavista lehdistä. Kukissa on sirot terälehdet ja ne kestävät melko hyvin sadetta. Monet tähtipelargonit ovat pienikasvuisia.
Lisätietoa pelargoneista löytyy mm. teoksista Crista Holm: Kiehtovat pelargonit WSOY 1998 ja Susanna Rosen ja Eivor Rasehorn: Ihanat pelargonit Otava 2007
Teksti: Seija Samela
Kuvat: Juha Samela
