Pionit

Pioni on pitkäjänteiselle helppo kasvi. Se viihtyy samassa paikassa vuosikymmenet, jos olosuhteet sitä miellyttävät.

Pioneissa on valinnanvaraa. Varsikin voi olla joko puumainen tai ruohomainen. Suomessa kasvatetaan useimmiten ruohovartisia, koska puuvartiset kestävät huonosti talveamme. Ruohovartiset pionit viihtyvät lähes koko maassa, jos niillä on talvisin suojanaan lumipeite.

Hanki ja istuta pionintaimet mieluummin keväällä, vaikka astiataimia voikin istuttaa koko kesän ajan.

Pionissa on hiven diivaa

Pionin siirtelystä varoitetaan. Se saattaa suuttua ja jättää kukkimisen vuosiksi. Mutta jos pioni tarvitsee siirron, tee se mieluummin elokuussa, ota riittävä juuripaakku ja istuta kasvi entiseen syvyyteen. Kasvu ja kukinta jatkuvat todennäköisesti seuraavana keväänä entisellään.

Pionin voi myös jakaa, mieluummin elokuussa. Jokaisessa jako-osassa on oltava juuria ja silmuja. Kastele lannoitevedellä seuraavana keväänä, kun kasvu on jo hyvässä vauhdissa.

Runsas kukinta vaatii aurinkoa ja ravinteita

Pionit viihtyvät aukealla paikalla ravinteikkaassa maassa. Pientä kuivuuttakaan ne eivät kavahda, mutta vesi ei saa jäädä juurelle makaamaan. Maa saa olla hapahkoa, joten pionit sopivat myös alppiruusujen ja atsaleoiden seuraan. Jalopionit viihtyvät myös savimaassa.

Pionit istutetaan lähes mullan pintaan. Multakerroksen paksuus saa olla jalopioneille muutama sentti, ja muille pari senttiä. Puupionien juurenniskan päällä voi multaa olla 5-10 cm.

Tillipioni, kaukasianpioni ja tarhapionit hyötyvät, jos niiden kasvualustaan sekoitetaan karkeaa hiekkaa. Ohut hiekkakerros myös maan pinnalla suojaa sienitaudeilta.

Pionien kasvu on rehevää, joten ne tarvitsevat reilusti aurinkoa ja ravinteita. Kevätlannoitukseen käytetään puutarhan yleislannosta, ellei ole käytettävissä kanan- tai lehmänlantavettä. Kompostiakin voi käyttää, mutta ohuena kerroksena, koska juurakkoa ei saa peittää syvälle. Kukinnan varmistaa fosforipainotteinen syyslannos heinä-elokuussa.

Kastele varovaisesti. Pioneilla on vielä geeneissään luontaisen kasvupaikkansa pitkä kuiva kausi.

Teksti: Marianne Blom-Salonen
Kuvat: Pekka Vainonen