Koti vihertämään

Huonekasvit tuovat kotiin raikkautta. Ne myös kosteuttavat kuivaa huoneilmaa.

Huonekasveilla voi paitsi luoda kotiin näyttäviä yksityiskohtia myös edesauttaa huoneilmaa pysymään raikkaana, sillä kasvit poistavat ilmasta epäpuhtauksia ja lisäävät ilmankosteutta.

Varsinkin talvella kuivaa huoneilmaa voi parantaa lisäämällä huonekasveja. Kasvit kannattaa sijoittaa lähelle toisiaan, jotta ne pääsevät hyödyntämään naapurikasvin haihduttamaa kosteutta.

Useimmat huonekasvit viihtyvät samoissa lämpötiloissa kuin me itse. Kasveja ei kannata laittaa liian lähelle lämpöpatteria tai takkaa. Niiden oikea paikka ei ole myöskään liian kuumalla tai kylmällä ikkunalaudalla.

Yleisneuvona on, että sellaiset kasvit, jotka kukkivat tai tuottavat hedelmää tai joilla on kirjavat lehdet, vaativat valoa enemmän kuin yksiväriset, vihreälehtiset kasvit. Mitä tummempi lehti kasvilla on, sitä vähäisempää on valon tarve. Luonnonvalo on tietenkin paras valo, mutta talvella kasvien viihtyvyyttä voi lisätä keinovalon avulla.

Useimmille huonekasveille sopii ravinteikas, tuore kukkamulta. Kaktusten ja orkideoiden vaatimuksiin kannattaa tosin valita erikoismultaa.

Kevytsoralla ruukkuihin syntyy oivallinen salaojitus. Kevytsora sopii myös ruukun pinnalle katteeksi. Mullan pinnalle levitetyt katteet vähentävät kastelun tarvetta ja luovat viimeistellyn ilmeen.

Jos et ole ahkera kasvien hoitaja, valitse kasvit helppohoitoisimpien joukosta.

Viherkasveja

Liuskalehtinen peikonlehti (Monstera deliciosa) viihtyy vedottomassa paikassa ja kokoonsa nähden pienessä ruukussa. Sen juuret ovat hauraat, joten älä istuta kasvia uudelleen, ellei vanha ruukku ole käynyt selvästi liian ahtaaksi. Peikonlehti istutettiin sammaleenvihreään ruukkuun. Mullan päälle laitettiin hiilenmustaa puuhaketta.

Limoviikunan (Ficus benjamina) teräväkärkiset lehdet kaartuvat kauniisti alaspäin. Bonsaita muistuttava muoto sopii hyvin laakeaan ja selkeään ruukkuun. Valkoinen koristekivikate lisää japanilaista vaikutelmaa.

Araukarian eli huonekuusen (Araucaria heterophylla) vaakasuorasti levittäytyvissä oksissa on pehmeät neulaset, jotka pitävät sumuttelusta. Multa pidetään kohtuullisen kosteana, mutta talviaikaan huonekuusta kastellaan niukasti.  Sininen ja jäämainen kate on lasimurskaa.

Pieni korallimätäs (Nertera granadensis) tuo mieleen kodinonnen, jossa on pieniä keltaisia tai oransseja marjoja. Kasvuoloiltaan se on kuitenkin kodinonnea vaativampi: se kaipaa tasaista kastelua ja viihtyy runsaassa valossa ja huoneilmaa viileämmässä tilassa.

Eksoottinen andrenflamingonkukka (Anthurium Andraenum -ryhmä) kasvaa luonnossa tropiikissa, joten se tarvitsee runsaasti hajavaloa, kosteutta ja lämpöä. Punainen kukka istuu hyvin esimerkiksi vihreään ruukkuun. Katteeksi sopii antiikinpunainen puuhake. Älä sumuttele flamingonkukan lehtiä, sillä niihin muodostuu helposti läikkiä! Pyyhi pölyt lehdistä kostealla liinalla.

Kuvassa 1. peikonlehti, limoviikuna, araukaria, korallimätäs ja andrenflamingonkukka.

Muratin (Hedera helix) kasvattamista voi kokeilla amppelissa, sä­leiköissä tai erilaisissa rautalankatuissa. Kuvassa sillä on galvanoidusta teräslangasta tehty tuki. Muratti viihtyy viileähkössä huoneessa. Talviaikaan lämpötila voi olla 10–15 astetta. Kastele kasvukaudella säännöllisesti, lepokaudella kasvualusta saa kuivahtaa kevyesti kastelukertojen välillä.

Orkidea viihtyy lasiruukussa, jossa rouheinen orkidea­multa ja juuret ovat näkyvillä. Perhoskämmekkä (Phalaenopsis) on aloittelevan orkideaharrastajan valinta. Istuta se orkidealle tarkoitettuun karikemultaan. Kun juuret täyttävät ruukun, on aika istuttaa uudelleen. Sumuttelu on orkidean mieleen. Lannoita joka toisella kastelukerralla laimealla ravinneliuoksella.

Kuvassa 2. muratti ja perhoskämmekkä.

Kuvassa vasemmalla laskeutuva kultaköynnös (Epipremnum pinnatum) viihtyy valossa ja varjossa, ei kuitenkaan suorassa auringonpaisteessa. Anna liaanimaisesti kasvavan köynnöksen mullan kuivahtaa kevyesti kasteluiden välillä. Helppohoitoista kasvia voi tuuheuttaa nipistämällä latvaversoja silloin tällöin.

Taustalla kohoava anopinkieli (Sansevieria trifasciata) sopii aloittelijalle tai helppohoitoisuudesta pitävälle, sillä se sietää ajoittaisia laiminlyöntejä. Sitä ei kannata laittaa altakasteluruukkuun, jotta juuret eivät mätäne tasaisesta kosteudesta. Anna anopinkielen mullan kuivahtaa kasteluiden välillä.

Violettisävyisessä ruukussa kasvavan juurakkovehkan (Alocasia) lehdet ovat tummanvihreät ja aaltoreunaiset. Niissä on kirjava raidoitus. Kasvi vaatii lähes tropiikin olot, joten mullan tasainen kosteus ja lämpötila ovat kasville mieleen. Varo liiallista kastelua, sillä juurakko on herkkä mätänemään.

Kuvassa 3. kultaköynnös, anopinkieli ja juurakkovehka.

Pienessä veneenmuotoisessa ruukussa kasvaa ”elävää kiveä” eli kivikasvia (Lithops), joka näyttää hauskalta pieneltä kiviryhmältä. Se on istutettu pienessä muoviruukussa isompaan astiaan, ja tyhjä osa ruukusta on täytetty pienillä rantakivillä. Kivikasvin kasvattaminen voi olla hieman konstikasta, sillä kasvi mätänee helposti liian runsaasta kastelusta. Lepokaudella kasvi saa olla kokonaan ilman vettä. Lithops vaatii aurinkoisen, paahteisen kasvupaikan.

Kaktukset, rahapuu ja aaloe ovat kasveja, jotka sopivat hyvin kastelun helposti unohtavalle hoitajalle. Saviruukun lääkeaaloe on saanut katteeksi tiilenpunaista tiiliraetta. Yhdistelmä tuo mieleen meksikolaisia tunnelmia.

Kuvassa 4. kivikasvi ja lääkeaaloe.

Meksikon autiomaista kotoisin oleva pullojukka (Nolina recurvata) varastoi vettä pulleaan varteensa. Se on oppinut elämään pitkiäkin aikoja ilman kastelua, ja  se kannattaakin istuttaa kaktusmultaan. Kuvassa pullojukka on istutettu moderniin, neliskanttiseen ruukkuun.

Nimestään huolimatta näyttävä käpypalmu (Cycas revoluta) ei ole palmu. Se on helppohoitoinen, tosin hieman oikukas huonekasvi. Kastele multa läpikotaisin ja anna sen jälkeen kuivahtaa kunnolla. Muista kuitenkin, että liika kuivuus kellastuttaa jäykät, viuhkamaiset lehdet.

Kliivia eli punasarja (Clivia miniata) tuo kotiin väriä ja tuoksua. Sen lehdet kasvavat viuhkamaisesti kahteen suuntaan. Usein kliiviat innostuvat kukkimaan pienen ”rääkkäyksen” jälkeen, eli kasvin kannattaa antaa kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä. Sen voi myös viedä kesäksi ulos varjoisaan paikkaan.

Kuvassa 5. pullojukka, käpypalmu ja kliivia.

Teksti: Johanna Vireaho
Kuvat: Sari Tammikari