Nurmikon kunnostaminen

Hyvin hoidettuun nurmikkoon oli menneinä vuosisatoina varaa vain rikkailla. Nyt se ei ole enää statussymboli, vaan osoitus tontin omistajan viitseliäisyydestä.

Nurmikko tarvitsee paljon ravinteita. Lisälannoitus on välttämätön varsinkin, jos leikkuujäte haravoidaan pois. Parhaan tuloksen saa, kun lannoitetta levitetään pieninä annoksina pitkin kesää.

Ensimmäinen lannosannos annetaan heti keväällä, kun nurmikko on lähtenyt kasvuun. Seuraava lannoitus ajoittuu juhannuksen tienoille ja viimeinen elokuun alkuun.

Puoli desiä neliölle kerralla

• Lannoitesäkkien kyljessä on annosteluohje, mutta puutarhalannoitetta tarvitaan yleensä 6 -10 kg/100 m2. Kerta-annos on tällöin noin 2 - 3 kg/100 m2. Näppituntumana tämä on rae parin sentin välein, mikä onnistuu hyvin perinteisellä riuskanpuoleisella heittokylvötekniikalla, joka suomalaisilla on tietenkin geeneissään.
• Orgaanista lannoitetta, vaikkapa kanankakkaa, tarvitaan enemmän eli 10 - 20 kg/100 m2.
• Kesän viimeisellä lannoituskerralla, noin elokuun puolessavälissä, käytetään runsaasti fosforia ja kalia sisältävää lannoitetta. Se parantaa talvenkestoa.
• Lannoituksen jälkeen nurmikko kastellaan tai lannoite levitetään sateella tai juuri sitä ennen. Kotieläimet on syytä pitää nurmikolta poissa, kunnes lannoite on sulanut.
  
  Kalkitus

Kalkitsematon nurmikko sammaloituu nopeasti. Peruskalkitus tehdään jo nurmikkoa perustettaessa.

• Lisää levitettävän kalkin laadusta ja maaperän happamuudesta riippuen 10 - 20 kg/100 m2 muutaman vuoden välein. Vaivattominta on käyttää rakeistettua kalkkia, vaikka se onkin jonkin verran jauhemaista hintavampaa.
  
  Kuolleet laikut uuteen eloon

Hyvin vettäläpäisevä, tasainen nurmikko kestää yleensä talven hyvin. Mikään ei kuitenkaan auta talvina, jolloin nurmikon peittää tukehduttava jääkuori. Harvoin koko griini on tuhoutunut, mutta siinä voi olla ikäviä läikkiä.

Seuraavaa vuotta varten kannattaa ryhtyä estotoimiin, mikäli syy on ollut nurmikon peruskunnon. Pahoissa tapauksissa voi olla viisainta kaivaa koko nurmikko ylös, salaojittaa se ja kunnostaa kasvualusta. Tarvetta lisämultaan tai jopa hiekkaan voi maaperästä riippuen olla.

Jos kyseessä ovat satunnaiset läikät, selvitään vähemmällä:

• Painanteet täytetään mullalla.
• Liian tiivistä maata voi yrittää ilmastoida tekemällä rautakangella kunnon reikiä ja täyttämällä ne hiekalla.
• Lopuksi rikottuun nurmen pintaan kylvetään uudet siemenet.

Onko ongelmana sammal?

Sammal on tällä hetkellä perin muodikas'nurmikko'. Se ei kuitenkaan kestä kulutusta. Sammaloitumisen perussyy on ravinteeton, hapan ja tiivis maa.

Sammalen poistoon on olemassa erilaisia vempaimia, jotka irrottavat sammalen. Sammalta voi häätää myös kemikaaleilla. Ennen puhuttiin vaikkapa nurmikkosulfaatista, nyt tuotenimet ovat kertovampia: valittavana on niin Sammal pois kuin Sammalsyöppökin.

Sammal pidetään poissa lannoittamalla ja kalkitsemalla nurmikko säännöllisesti ja parantamalla sen hapensaantia. Hauskin tapa tehdä viimeksimainittu lienee kävellä nurmella tähän tarkoitukseen suunnitelluilla piikkijalkineilla. Kallein on kyntää nurmikko nurin ja lisätä kasvualustaan multaa, hiekkaa ja salaojaputkia.

Hyvät nurmikon perustamisohjeet löytyvät Kekkilän sivuilta.