Kukkapenkin perustaminen

Monivuotisista kukista eli perennoista perustettu kukkapenkki on helppohoitoisempi kuin yksivuotisista perustettu, mutta sekin vaatii huoltoa keväin syksyin. Kasveja on myös jaettava muutaman vuoden välein, kun kasvusto käy liian tiheäksi. Kukkatarhassa voidaan hyödyntää kukkivia pensaita ja puita. Värikirjoa voi lisätä myös nyt niin muodikkailla havuilla.

Ensimmäinen perussääntö on tehdä kukka-alueista riittävän laajoja. Yksittäiset pienet pläntäreet ovat vaivalloisia eivätkä ne oikein menestykään. Kukkapenkki täytetään kasveilla, jotka kukkivat toinen toisensa jälkeen, jotta silmäniloa riittää koko kesäksi. Yhtä kasvia on oltava kunnon yhtenäinen alue, että lopputulos näyttäisi joltain.

Perussääntö on, että matalat kasvit laitetaan laidoille ja korkeat keskelle tai taakse, jos penkkiä katsotaan vain yhdestä suunnasta. Kevätiloksi voidaan istuttaa sipulikasveja. Päällekasvavan kasvuston on kuitenkin oltava riittävän rehevää peittämään niiden lakastumista odottavat lehdet.

Määrätietoisimmat saattavat perustaa penkin vain yhdenvärisistä kukista. Jotkut tähtäävät siihen, että keväällä kukkivat vaikkapa valkoiset, alkukesästä siniset, loppukesällä punaiset ja syksyllä keltaiset kukat.

Kasvit valitaan kasvupaikan mukaan. Aurinkoinen, multava paikka sopii kuivassa viihtyville. Aurinkoinen, vähämultainen ja kivikkoinen maa kasvattaa kauniit kivikkokasvit. Varjon kasvit yleensä viihtyvät kosteahkossa maassa.

Lue lisää jutustamme Kasvien istutus

Kukkapenkin korottaminen nurmikkotason yläpuolelle esimerkiksi reunakivillä tuo kukat paremmin esiin, mutta vaikeuttaa ruohonleikkuuta.

Puun juuret ovat hankalia seuralaisia kukkapenkissä. Ne pidetään poissa levittämällä suodatinkangas penkin alle. Tämä lisää kuitenkin jonkin verran kastelutarvetta kuivina kesinä.

Nyrkkisääntö on, että kivikkokasvit selviävät niukimmin ravintein. Ruusut ja liljat ovat vaativimpia niin lannoituksen kuin multavuudenkin suhteen. Rehevät, nopeasti kasvavat kasvit vaativat enemmän ravinteita kuin pienet ja hidaskasvuiset. Lannoitus ajoitetaan pääasiassa kevääseen ja alkukesään. Puutarhan erikoislannoitetta levitetään pari desiä neliölle tai vähemmän, hyvin palanutta kompostia paksuimmillaan noin viiden sentin kerros.

Suurin osa kasveista viihtyy hyvin kalkitussa maassa, jossa happamuutta osoittava pH-arvo on 6,5:n tuntumassa (peruskalkitukseen 50 - 100 kg kalkkia/100 m2, ylläpitokalkitukseen 10 - 20 kg/100 m2 muutaman vuoden välein).

Hortensiat, havut, rhododendronit, kuunliljat ja nauhukset kuitenkin viihtyvät happamammassa maassa (pH noin 5); niille ei lisätä kalkkia ja niitä istutettaessa käytetään joko rhodoturvetta tai kalkitsematonta turvetta, jos lisämultavuutta tarvitaan. Myös havupuu-hake happamoittaa maata.

Lue lisää jutustamme Lannoitus ja kalkitus

Maan happamuuden voi arvioituttaa viljavuustutkimuksella (mm. Viljavuuspalvelu Oy), mutta suuntaa antavat myös apteekista ostettavat happamuuteen reagoivat pH-paperiliuskat.