Koristepuut- ja pensaat

Leikkaus on se asia, joka tuntuu vaikealta harrastelijapuutarhurista.

Kysymys:
Mitkä lehtipensaat kasvavat nopeasti ja sopivat suojapensaiksi?

Muun muassa aroniat, kanukat, tuomipihlajat, mongolianvaahtera, sinikuusama ja pihajasmike ovat korkeita pensaita, joiden kasvusto on tiheä.

 Pensaiden valintaan vaikuttaa, mille kasvillisuusvyöhykkeelle ne istutetaan, millainen maaperä on, ja miten pensaat sopivat ympäristöön.

Isotuomipihlaja on yksi parhaimmista suojapensaistamme. Se on talvenkestävä koko maassa ja sen keväinen kukinta on runsasta.

Kysymys:
Miten leikataan syreenipensaita?

Syreenipensaista poistetaan vanhoja ja huonokuntoisia oksia vuosittain. Pensaat eivät pidä voimakkaasta leikkaamisesta. Ne pysyvät kauniissa kasvussa säännöllisillä niukoilla hoitoleikkauksilla. Varhaiskevät on sopivinta aikaa leikkaamiseen. Kun vanhoja oksia poistetaan, ne typistetään alhaalta asti. Harvennusleikkaus, jossa karsitaan korkeintaan 1/3 versoista, sopii useimmille puutarhan pensaille. Vuosittainen leikkaaminen on suositeltavampaa kuin kerralla tehty voimakas leikkaus.

Kysymys:
Millaisessa kasvupaikassa alppiruusut menestyvät?

Alppiruusut viihtyvät varjossa tai puolivarjossa, kosteassa, tuoreessa ja hieman hapahkossa kasvualustassa. Istutuskuoppaan on hyvä levittää turvetta tai havurodomultaa. Tiiviissä savimaassa alppiruusu ei menesty. Jos kasvualusta on tiivis, se pitäisi kuohkeuttaa hiekalla tai soralla.

Kysymys:
Menestyvätkö pensaat koivun lähellä?

Koivu ja myös monet muut suuret puut käyttävät valtavia määriä vettä ja kuluttavat myös runsaasti ravinteita kasvualustasta. Pensaat eivät menesty suurten puiden juuristolla. Esimerkiksi koivulla juuristoalue on leveämpi kuin puun latvus. Jos sen lähelle istutetaan kasveja, istutus perustetaan juurimaton päälle. Se estää puun juurien tunkeutumisen istutukseen, mutta päästää sadeveden lävitseen.

KORISTEPUUT

Kysymys:
Miten leikataan vanhaa puuta?

Vanhan puun oksia harvennetaan varoen. Suuria oksia saa poistaa kerrallaan vain muutamia. Hoitoleikkaukset aloitetaan huonokuntoisista ja repeytyneistä oksista. Latvuksen harventaminen tehdään useina peräkkäisinä vuosina. Ohuet, noin sormenpaksuiset oksat leikataan oksasaksilla. Paksut oksat sahataan.

 Sahaaminen aloitetaan oksan alapuolelta ja tehdään vaiheittain. Jos painava oksa katkaistaan kerralla, se saattaa aiheuttaa repeämiä puun kuoreen. Haavapinnat jätetään mahdollisimman pieniksi. Liian läheltä runkoa ei pidä leikata. Rungon ja oksan liittymäkohtaan jätetään paksunnos eli oksankaulus.

Puun haava umpeutuu eli kylestyy luonnostaan, sillä oksan tyvessä oleva jälsisolukko kasvattaa leikkauskohdan päälle uuden kuoren. Puuhun ei saa jättää tappeja eli oksantynkiä, sillä taudit ja sienet pääsevät vahingoittamaan puuta niiden kautta.

Leikkaaminen tehdään suojasäällä, sillä pakkasella puut saavat helposti halkeamisvaurioita.

Teksti: Stina Pyrrö