Kurjenmiekat
Kerran viikossa asiantuntijamme vastaa laajasti puutarhanhoitoon liittyvään lukijan kysymykseen. Lue, mikä puutarhaharrastajaa milloinkin askarruttaa ja poimi vastauksista hyödylliset tiedot myös itsellesi.
Miten irikset lähtevät kasvuun, sipulista, mukulasta, vai taimesta? Onko niissä sinikukkaisia ja ovatko ne monivuotisia? Miten korkeaksi ne kasvavat?
Iriksiä eli kurjenmiekkoja on noin 300 erilaista lajia. Niiden korkeus, kukintojen väri ja kasvuvaatimukset ovat erilaisia. Osa niistä on kosteikko-, osa kivikkokasveja, ja osa menestyy puutarhan yleisimpien kukkakasvien joukossa. Kurjenmiekoissa on sekä sipuli- että mukulakasveja. Useimmat meillä menestyvät monivuotiset kurjenmiekat ovat mukulakasveja.
Siperiankurjenmiekka, keltakurjenmiekka ja saksankurjenmiekka ovat puutarhalajeistamme tavallisimpia. Keltakurjenmiekkoja kasvaa Suomen luonnossakin. Kevätkurjenmiekka eli kääpiökurjenmiekka on puutarhoissamme hieman harvinainen, mutta melko talvenkestävä erittäin matala laji.
Siperiankurjenmiekka on sinikukkainen. Se on monivuotinen ja kestävä laji, joka kasvaa noin 40-50:en sentin korkuiseksi. Myös saksankurjenmiekka on hyvin talvenkestävä. Sen kukinnot ovat sinisävyisiä, hieman lilaan vivahtavia. Lajikkeissa on myös muita värejä. Taimet ovat 30-40 sentin korkuisia.
Tarhakurjenmiekoissakin on sinikukkaisia lajikkeita. Nämä pitkälle jalostetut suurikukkaiset kasvit ovat talvenarkoja meidän oloissamme. Ne menestyvät vain kuohkeassa vettä läpäisevässä kasvualustassa. Talvehtimista voi varmistella peittelemällä juuristoalueen syystalvella talvisuojaturpeella.
Kääpiökurjenmiekka sopii kivikkopuutarhaan. Sen kukinnot ovat tavallisimmin voimakkaan sinivioletit, mutta lajikkeissa on keltakukkaisiakin. Kukinta-aika on varhain keväällä, kun maassa on vielä lunta. Mukulat istutetaan puutarhaan jo syksyllä.
Kurjenpolvet istutetaan kullekin lajille sopiviin oloihin. Yksi niiden menestymisen salaisuuksista on, että mukulajuurakkoa ei istuta syvälle multaan. Kun juurakko on lähellä mullan pintaa, tai hieman näkyvissäkin, kurjenmiekat kukkivat runsaimmin. Taimia lisätään jakamalla juurakko kukinnan jälkeen.
Iriksiä eli kurjenmiekkoja on noin 300 erilaista lajia. Niiden korkeus, kukintojen väri ja kasvuvaatimukset ovat erilaisia. Osa niistä on kosteikko-, osa kivikkokasveja, ja osa menestyy puutarhan yleisimpien kukkakasvien joukossa. Kurjenmiekoissa on sekä sipuli- että mukulakasveja. Useimmat meillä menestyvät monivuotiset kurjenmiekat ovat mukulakasveja.
Siperiankurjenmiekka, keltakurjenmiekka ja saksankurjenmiekka ovat puutarhalajeistamme tavallisimpia. Keltakurjenmiekkoja kasvaa Suomen luonnossakin. Kevätkurjenmiekka eli kääpiökurjenmiekka on puutarhoissamme hieman harvinainen, mutta melko talvenkestävä erittäin matala laji.
Siperiankurjenmiekka on sinikukkainen. Se on monivuotinen ja kestävä laji, joka kasvaa noin 40-50:en sentin korkuiseksi. Myös saksankurjenmiekka on hyvin talvenkestävä. Sen kukinnot ovat sinisävyisiä, hieman lilaan vivahtavia. Lajikkeissa on myös muita värejä. Taimet ovat 30-40 sentin korkuisia.
Tarhakurjenmiekoissakin on sinikukkaisia lajikkeita. Nämä pitkälle jalostetut suurikukkaiset kasvit ovat talvenarkoja meidän oloissamme. Ne menestyvät vain kuohkeassa vettä läpäisevässä kasvualustassa. Talvehtimista voi varmistella peittelemällä juuristoalueen syystalvella talvisuojaturpeella.
Kääpiökurjenmiekka sopii kivikkopuutarhaan. Sen kukinnot ovat tavallisimmin voimakkaan sinivioletit, mutta lajikkeissa on keltakukkaisiakin. Kukinta-aika on varhain keväällä, kun maassa on vielä lunta. Mukulat istutetaan puutarhaan jo syksyllä.
Kurjenpolvet istutetaan kullekin lajille sopiviin oloihin. Yksi niiden menestymisen salaisuuksista on, että mukulajuurakkoa ei istuta syvälle multaan. Kun juurakko on lähellä mullan pintaa, tai hieman näkyvissäkin, kurjenmiekat kukkivat runsaimmin. Taimia lisätään jakamalla juurakko kukinnan jälkeen.
Vastaajana puutarhuri Stina Pyrrö.
