Maalit luokitellaan vesiohenteisiin, liuotinohenteisiin ja perinteisiin maaleihin. Ne muodostavat erilaisen pinnan ja soveltuvat erilaisiin käyttökohteisiin.

Varsinaisen väripigmentin lisäksi maaleissa on sideaineita, ohenteita, liuottimia ja erilaisia lisäaineita. Yleisimmin käytetyt maalit jaetaan sideaineidensa perusteella kahteen pääluokkaan; akrylaatti- ja alkydimaaleihin, joista ensin mainitut ovat vesiohenteisia ja jälkimmäiset liuotinohenteisia. Myös ns. perinnemaaleja käytetään melko paljon. Ne voidaan edelleen jakaa öljy- ja vesipohjaisiin.

Synteettiset maalit muodostavat maalattavalle pinnalle peittävämmän, kiiltävämmän ja läpäisemättömämmän värikalvon kuin perinnemaalit ja ne kestävät hyvin kovaa kulutusta ja säätä, mikäli pohjatyöt on tehty kunnolla. Toisaalta synteettiset maalit sisältävät myös enemmän ärsyttäviä, terveydelle ja ympäristölle haitallisia aineita. Tällaisia ovat erityisesti alkydimaalien sisältämät liuottimet, jotka haihtuvat maalin kuivuessa ilmaan aiheuttaen pahaa hajua ja terveydelle haitallisia päästöjä. Siksi alkydimaaleja tulisi välttää sisätiloissa.

Kannattaa aina tarkistaa maalipurkin kyljestä, mihin rakennusmateriaalien päästöluokkaan aine kuuluu. Luokkia on kolme; M1, M2 ja M3. Puhtain luokka on M1; siihen kuuluvat materiaalit sisältävät hyvin vähän - jos lainkaan - epäpuhtauspäästöjä aiheuttavia yhdisteitä. Etenkin lapsi- ja allergiaperheissä on aina hyvä valita tähän luokkaan kuuluva tuote.