Osallistumme Akselin kanssa rokotetutkimukseen ja tällä viikolla on ahkerasti mittailtu lapsen lämpöä ja yritetty analysoida onko hän tavallista kiukkuisempi, itkuisempi tai uneliaampi. Orastava uhmaikä ei helpota tätä analyysiä yhtään, mutta toisaalta on kiva voida laittaa rokotteen piikkiin kaikki "poikkeava".
Aksel osoittaa tahtoaan jo hyvin vahvasti. Jos hän näkee jotain kiinnostavaa ja haluttavaa, hän osoittaa sitä sormella ja kirkuu. Kuinka herttaista ja lumoavaa. Yritä tässä sitten kasvattaa lasta kuinka kirkuminen ei auta asiaa ollenkaan, mutta kun se toisaalta on ainoa tapa, jolla hän halunsa ilmaisee. Ensin siis kieltää kirkuminen ja sitten antaa lapselle hänen haluamansa tavara tai ruoka. Ja sitten ihmetellään kuinka lapset eivät osaa käyttäytyä tai kuinka he ahdistuvat ristiriitaisista viesteistä. Lapsen mukana pitäisi tulla käyttöohjeet!
Viime aikojen ehdottomia suosikkijuttuja ovat olleet laululeikit. Hämähämähäkki ja Piiri pieni pyörii ovat Akselista ihania. Hän osaa jo laittaa peukalot ja etusormet vastakkain (ei vielä kuitenkaan sillä lailla ristiin kuten hämähämähäkissä kuuluu) ja hymistä, sekä tehdä sormilla soosoosoo ja kengänkannoilla kookookoo. Päiväkodissakin hän kuulemma istuu iso ja leveä hymy naamallaan musiikkihetkien aikana ja nauttii musiikista. Emme kuitenkaan taida laittaa joulupukin listalle rumpuja tai muita äänekkäitä soittimia. Pienenpieni triangeli voisi olla ehkä kiva.
Isänpäivää meillä vietettiin perinteisin menoin, tosin mieheni haikaili aikoja jolloin aamiainen vuoteessa oli vielä mahdollista. Mutta kuohuviinin kanssa menimme häntä herättämään ja Aksel asiantuntevasti auttoi pakettien aukaisemisessa ja croissantien syömisessä. Isänpäivän kohokohdat olivat kuitenkin liikuttavat kortti ja kirjanmerkki, jotka löytyivät päiväkodissa tehdystä paketista!
